Mau ja mäy! Muistatteko blogimme lukijat meitä, Caspiania ja Aslania?
Olimme nuorempina oikein pienet villit pirulaiset keksintöinemme. Viimeksi kun meistä on enemmälti ja säännöllisemmin jotakin kuulunut olimme vain parin-kolmen vuoden ikäisiä, nyt jo 5 v! Pitkään, siis todella pitkään, olemme olleet blogitauolla - olemme aikuisia ja rauhallisia kollipoikia jo, vaikka kissatarhassamme välillä villiinnymmekin täysin sisään lentävistä linnuista ja raahaamme niitä sisälle syötäviksi! Palvelijamme kyllästyivät pari vuotta sitten koko Vuodatukseen ja bloginpitoon siellä ja heittivät hanskat tiskiin kuvien kadottua jonkun ukkosen ja kohtalokkaan salaman iskusta. Blogi pilalla, sanoi "äiti", meni motivaatio kirjoittaa. Emme saaneet häntä houkuteltua enää siihen puuhaan, kun tämä suri kadonneita kuvia. Olemme odotelleet josko tämä vaihe menisi ohitse ja pääsisimme taas kertomaan kuulumisiamme maailmalle. Muutosta ei ole näkynyt tuohon mieletilaan, joten nyt yritämme aktivoitua itse ja jatkaa ainakin satunnaista bloggaamista itse. Saimme lupauksen, että sihteeriksi "äiti" ryhtyy kohtuullisessa määrin, vaikka uhkasikin Vuodatuksen onnettomuuden paljastuttua että jos vielä kissablogia jatketaan, koko blogi siirtyy pois tästä osoitteesta muualle. Täällä on kuitenkin kuvien katoamisesta huolimatta meidän tarinamme, joten emme raaskineet luopua päiväkirjastamme ja kuitenkin kaikki 2008 ja osittain 2009 vuosien kuvan ovat tallella. Paljon on kuvamateriaalia kadonnut, mutta paljon sellaista on tallellakin, minkä emme haluaisi unohtuvan, joten jatkamme täällä ja koitamme jossakin vaiheessa puhua mammalle siitä, jos hän voisi edes joitakin kuvia vuodelta 2010 ladata tänne uudelleen.
Sitten viime kuulumisten on tapahtunut paljon. Tässä kerrostalossa on kakkoshyllyllä uusi veljemme Marvin. Hänen ikäänsä emme varmasti tiedä, sillä Marvin ei tullut meille vauvana niin kuin me tulimme, vaan hän oli ilman kotia, nälissään ja flunssan kourissa, pitänyt lumisadetta mummolan portailla jo useamman kylmän talvikuukauden ajan kenenkään kaipaamatta. Meidän perheestämme ja laumastamme tuli Marvinin koti, mitä tämä hyvä veli siinä kohtaa tarvitsi. Hoidimme yhdessä hänet kuntoon ja hän jäi.
Surullisistakin surullisimmat uutiset koskevat rakasta korvaamatonta Valtteri-pappaa, kissojen kissaa, joka oli koko perheen kuningaskissa. Hän lähti Sateenkaarisillan maahan pikkuveljensä Rasmuksen luokse 1,5 vuotta sitten helmikuussa, 15-vuotiaana ja 3 vuotta munuaisten vajaatoimintaa sairastaneena.
Tässä siis vielä kerran legendaariset Valtteri (1997-2012, kuvassa oikealla) ja Rasmus (1998-2008, kuvassa vasemmalla), jotka ovat tässä blogissa aikaisemmin mukana seikkailleen ja jotka eivät tässä talossa unohdu ikinä, joiden viisaus kulkee mukanamme yhä ja jotka itse tälläkin hetkellä varmasti saalistavat Sateenkaarisillan takana olevassa maassa jättimäisiä rottia kasteisilla niityillä. Muistoa kunnioittaen.
...Luullaksemme meidän laumassamme ei ollut yhtäkään kissaa, ihmistä eikä koiraa, joka ei olisi ollut koko edelliskevättä täysin surun murtamia Valtterin lähdön vuoksi, paitsi Marwin, joka ei koskaan ehtinyt kiintymään Valtteriin. Sen aikaa kun Valtteri vielä eli yhtä aikaa Marwinin kanssa, Marwin oli karanteenissa kellarissa (mikä se on???) ettei tartuta kehenkään meistä kulkukissan tauteja. Äiti sanoi, ettei se lakkaa ikinä suremasta Valtteria ja Rasmuskin vilahtelee hänen puheissaan vieläkin tuon tuosta.
Lisäksi isoja muutoksia on tapahtunut laumalle koira-osastossa. Kun viimeksi bloggasimme, meitä kissoja oli 3 ja koiria 2 (Dilbert-rotikka 8 v. ja Wilma-welshi, pian 9 v.), mutta nyt on jotakin perin kummallista tapahtunut: koirien määrä on ensi kertaa meidän täällä ollessamme noussut yli meidän kissojen lukumäärän. Nyt niitä on 4, kun Senni-tipsu (6 v.) ja Trillian-karjis (2 v.) ovat muutaneet laumaamme ja meitä kissoja on edelleen vai 3! Olemme pitäneet yhden jo toisenkin kriisikokouksen tästä veljien kesken ja meillä on erinäisiä suunnitelmia saada kissojen lukumäärä nousemaan koirien tasalle. Kerrostalokuvastakin näkee, että ainakin yhdelle olisi vielä paikka - ilman sitä näyttää suorastaan vajaalta! Eihän tämä peli vetele, eihän?
Kuulumisiin. Yritämme yhdessä äidin kanssa lisäillä nyt vähän takautuvasti muutamia kuvia meistä ja katsotaan saammeko uljaan kissakoplamme blogia taas eloon. Koirat bloggaavat edelleen omassa blogissaan. Ihanaa kesää kaikille!
Kommentit