Täällä on ollut vähän hiljaiseloa. Blogeja kun on päiviteltävänä pilvin pimein, on kissa- ja koira- ja askartelu- ja muuta blogia ja töissäkin on ollut aika haipakkaan taas  joululomien jälkeen. Meillä suunnitellaan kovin lähestyvää suurremonttiakin, joten hommaa riittää. Nyt joka tapauksessa muutama sana ihanien kissamussukoiden kuulumisista.

Caspian ja Aslan, nyt 10 kk, ovat tulleet aikuisiksi. Keittiövaaka ei enää punnitse Caspiania (raja on 5 kg) ja Aslaninkin vain nippanappa. Valtteri painaa n. 4,3 kg. Molemmista kissavauvoista tuli siis isompia kuin Valtteri. Caspian on tiivistä lihaa, Aslan on enemmän ragdoll-tyyppinen makarooniksi menevä pehmokasa. Viime aikoina olen nähnyt Aslanin yrittävän astua veljeään leikin tiimemellyksessä ja hajuhaitoista päätelleen on kastroinnin aika. Varasin ajan Vettoriin tätä toimenpidettä varten 20.2. Se viikko on minulla talvilomaa, joten oivallinen aika hoitaa tämä pois päiväjärjestyksestä.

Samalla kun vauvoilta napsaistaan pähkinät talteen, Valtteri menee hammaslääkäriin ja häneltä poistetaan hammaskivi ja tehdään 12 v. tarkastus, otetaan määräaikaiset jo iäkkäämmän kissat verikokeet ja katsotaan, että kaikki on kunnossa. ...ajatella että Valtteri oikeesti täyttää tänä vuonna jo 12 v. Mitä siihen aikaan mahtuukaan. Valtterihan oli meidän eka oma lemmikki, joka on kokenut useammat muutot ja reissut ja lasten syntymät ja muiden lemmikkien tulot meidän kanssa. Toivottavasti Valtteri pysyy terveenä ja elää vielä pitkään perheenjäsenenämme.

Caspian on hauska tuholainen. Mitä enemmän seuraan pikkukissojen touhuja, sitä enemmän huomaan, että Caspian on kaiken tuhon alku ja juuri :-D Utelias, innokas, päättäväinen ja itsepäinen: astiat als, hyllyt tutkitaan, kokeillaan kynsiä vähän tapeetteihin ja hampaita huonekalujen kulmiin. Väkisin ei olla sylissä, mutta tulen kyllä vaikka väkisin kun itse haluan, ja ruokaa varastan ensimmäiseltä leivältä jonka näen. Aslan on mukautuvampi ja luonteeltaan pehmeämpi. Kun hänet ottaa syliin, hän asettuu siihen, eikä ole mitään kiirettä pois. Ruuan perään hänkin on perso ja tarvittaessa varastaa, mutta niin tuhoisa hän ei ole kuin veljensä. Molemmat ovat kyllä aikamoisia kissapersoonia. Eilen Dilbert-koira meni kirputtamaan  aslania ja sai kuonon tökkäisystä Aslanin mahaan vastavetona kynnet kiinni naamaansa ja Aslan pureskeli ja nuoli Dilbertin korvia. Dilbert jähmettyi. Taisi olla yllätys, mutta näytti nauttivan siitä. Valtterinkin näin eilen taas pesevän pikkukissoja, joten hyvin tämä kolmikko tulee toimeen, vaikka kolmikkoon kuuluukin yksi arvokas vanhaherra ja kaksi nuorta ihanaa riiviökisua :-)

Nyt täytyy lähteä hommiin. Yritän taas laittaa valokuvia jossakin vaiheessa...