Sain eilen illalla joitakin kivoja kuvia Wilmasta ja pennuista, kun kaikki löhöilivät sängyssä, joten laitan näkyville. Osa kuvista on vähän hämäriä, kun salama ei lauenut, mutta ei haittaa:

2036180.jpg

2036178.jpg

2036182.jpg

2036184.jpg

2036186.jpg

2036188.jpg

Kuten kuvista näkyy, pennut eivät ole enää ihan pentuja. Eilen painoa oli 4100 g Caspianilla ja 3600 g Aslanilla. Ihan siis aikuisen kissan mitoissa ollaan, mutta luultavasti he tulevat aina olemaan Wilman vauvoja vaikka ovatkin kasvaneet isoiksi. Wilma on hoitanut vauvoja koko syksyn. Jos mä kysyn missä Wilman vauvat ovat, niin Wilma etsii aina pennut. Dilbert-koira saa kunnon ärähdyksen, jos yrittää sännätä kisujen perään ja samoin toisinpäin: jos Aslan ja Caspian lähestyvät Dilberttiä, Wilma käy kieltämässä pentuja. Murr, Dilbertin luokse ei kannata mennä. Sinänsä ihan tervettä pysyäkin poiss, sillä joskus Dilbert säntää vauhdilla häntä heiluen perään - onneksi kisut osaavat siinä kohtaa livahtaa piiloon. Vakka Wilma murahtaisi tai haukahtaisi tuollaisessa tilanteessa, niin vaavit eivät yhtään pelkää Wilmaa. Toki tottelevat eivätkä mene Dilbertin luokse, mutta Wilmaa jäädään puskemaan ja Wilmalle kehrätään - Wilma on äiti. Eilen kun Caspian makasi keittiön lattialla ja Wilma kulki ohi/yli, Caspian alkoi leikkimään Wilman vatsakarvoilla. Wilma jäi nuuskuttamaan Caspianin vatsaa ja tökki kuonolla. Leikki näytti kivalta ja hyväntahtoiselta. Ihanaa :-)

Caspianista ja Aslanista on tullut ihan omanlaisia persoonallisuuksiaan:

Caspian makaa usein lattialla mahallaan molemmat takajalat ihan suorana taaksepäin ja etujalat eteenpäin. Caspian näyttää siinä asennosta vähän siltä kuin Bambi-elokuvassa jäälle levinnyt pikku-Bambi. Tämä on Caspianin ihan oma hauska asento. Aslan ei koskaan makaa näin. Caspian kiipeää jalkaa vasten, kun haluaa syliin - harvoin hyppää itse. Kiipeäminen on ihan koiramaista. Se nousee pystyyn säärtä vasten kehräten: "Ota minut syliin". Sylissä Caspian ei kuitenkaan viihdy ihan niin kauaa kuin Aslan. Caspian on myös se metsästäjä. Se saalistaa raivokkaasti kinkkupalaa paketista, kun tehdään aamiaista ja kun saa tassunsa paketin väliin se kahmaisee sieltä kaiken mitä saa, nappaa suuhunsa ja murisee saalis suussa. Pälyilee ympärilleen ja kanniskelee saalista ympäriinsä, leikkii sillä hetken ennen kuin syö. Myös nakin palat ovat murinasaaliita ja niitä pyöritellään aina tovi ennen kuin syödään ja väilllä napataan suuhun ja niiden kanssa muristaan.

Aslan taas syö herkkunsa heti murisematta. Luultavasti Aslanin luonne on muutenkin pehmeämpi kuin Caspianin. Hän on vielä enemmän sylikissa kuin Aslan, hyppää syliin kyselemättä lupaa tai kiipeilemättä jalkaa vasten ja käpertyy suloisesti nukkumaan syliin. Joskus voi nukkua sylissä tuntikausia. Toinen mihin Aslan usein käpertyy nukkumaan on Valtteri-kissan kylki. Myös Caspian nukkuu Valtterin vieressä, usein molemmatkin, mutta Aslan selkesti enemmän kuin Caspian. Valtterilla on taas niin pitkät karvat että ne lämmittävät oikein kivasti nukkuvaa pikkukissaa. Aslan on meidän vesipeto. Molemmat tykkäävät leikkiä keittiön lavuaariin valuvan veden kanssa, mutta kun Caspian pyydystää käpällä tippuvia pisaroita ja poistuu altaasta, jos vettä valuu liikaa, niin Aslan emnee suoraan paksumkin vesinoron alle istumaan ja nauttii selkään valuvasta vedestä ja yrittää pyydystää koko vesinoroa. Aslanilla ei ole mitään kiirettä pois vedestä.

Molemmat rakastavat lattiatasoa korkeammalla olevia pintoja. He kävelevät keittiön tiskipöydällä edestakaisin pudotellen laseja ja kuppeja sumeilematta, jos niitä siellä on, ja käyvät vähän väliä kuopimassa lavuaarin pohjaa ja vaatimassa hanaa päälle. Onneksi eivät osaa laittaa itse. He vierailevat aamiaispöydässä namuja röyhkeästi vaatien ja jos eivät saa suosiolla, niin ottavat itse heti jos me käännetään hetkeksikään katseemme pois. Paketteihinkin yritetään tunkea nenää ja tassuja ja leivän päällä olevat herkut ovat vähän liiankin helppo nakki :-) Roskikset töngitään heti, jos joku sellaisen on johonkin nurkkaan jättänyt. Ruoka maistuu aina (sekä tuore, että kuivaruoka) ja sitä syödään paljon ja useita kertoja päivässä. Jos mahdollista niin Valtteri ajetaan pois omalta ruokakupiltaan. Oletushan on, että Valtterilla on tietysti heidän mielestään aina parempaa ruokaa. Tiedä häntä pitääkö paikkansa, kun pennut saavat penturuokaa ja Valtteri senioriruokaa, joten ruoka tosin usein on erilaista. Kumpikaan ei ole koskaan ottanut kynsiä esille meillä ollessaan ropatakseen ilkeästi. Olen aivan hämmästynyt näistä kissoista sen suhteen. Mulla on ollut aina kissoja, jotka tarvittaessa raapivat ja potkivat takajaloillaan ja tarraavat käteen kiinni ja käyttävät jopa hampaitaankin, mutta nämä ei. Nämä ovat tosi kilttejä, seurallisia ja hauskoja. Nämä kisut kurnaavat toisilleen enemmän kuin maukuvat. Itse asiassa mietin juuri olenko edes kuullut heidän maukuvat, mutta muuta kurinaa käyttävät eri rekistereissä ja eri äänen sävyissä jatkuvasti sekä toisilleen että ihmisille. Molemmat rakastavat paini- ja jahtaamisleikkejä ja painavat pitkin taloa ja ylä- ja alakerran välillä olevia portaita minkä ehtivät. Näillä kavereilla on aina hauskaa kun eivät nuku. Toivottavasti kastraatio ei vaikuta kovin paljoa luonteeseen. Jotkut laiskistuvat niin tavattoman paljon. Ilman kastraatiota vaan ei poikakissojen kanssa oikein pärjää merkkailun takia. Aikaa ei ole vielä varattu, mutta saattaa olla että asia on hoidettava jouluun mennessä, sillä merkkailu on alkanut nyt jo, vaikka ikää on vasta n. 7 kk.

Valtteri taas on aina ollut ihan erilainen - liekö rotukin vaikuttaa: Valtteri on herrasmies, ei vaadi eikä varasta. Istuu pöydällä ja tarkkailee tilannetta. Syö ruokansa siististi ja putsaa pöydän. Veljensä oli tässä suhteessa ihan possu ja räjäytti kaiken ruuan pitkin lautasta vaikka olisi minkälaisessa kulhossa. Valtterin saa ottaa syliin ja se nauttii, kehrää ja kopristelee, mutta jos rapsuttaa liikaa, saa maistaa tämän herran kynsiä murinan kera. Hän itse päättää, kuinka paljon häntä rapsutellaan. Suuttuessaan Valtteri on tulta ja tappuraa - oikeesti. Eläinlääkäri on joskus joutunut jopa rauhoittamaan Valtterin tutkimuksia varten, kun on ollut niin hermostunut jouduttuaan kuljetushäkkiin. Se ei sovi hänen arvolleen, sillä Valtteri on kuningas - aina ja ikuisesti. Valtteri oli meidän vanhemmista kissaveljeksistä se metsästäjä - ei syönyt itse, mutta kantoi hiiriä Rasmukselle, kun Rasmus vielä eli, mutta heti kun Rasmus nukkui pois, hiirimetsälle ei enää lähdetty. Ei koskaan. Muutenkin ulkoilut ovat lyhyitä. Valtteri pyytää uslo säännöllisesti, mutta palaa reissuiltaan lähes aina tunnin uluessa. Käy siis omalla pihalla istuskelemassa ja palaa sisälle lihapatojen ja pehmeän sängyn ääreen. Valtteri tykkää nykyään pikkukissoista - pesee ja putsaa niitä ja ne saavat ihan vapaasti tulla Valtterin kylkeen kiinni nukkumaan koska vaan, mutta Valtterin arvolle ei ole sopivaa lähteä leikkiin mukaan. Pennut ovat sitä moneen otteeseen yrittäneet, mutta silloin tulee suhahdus, jos vaavit tulevat leikkimään Valtterin hännällä tai heiluttelemaan kynsiään Valtterin nenän eteen. Valtteri ei kovin paljoa pidä koirista toisin kuin Aslan ja Caspian. Syynä tähän toki on se että Dilbert tuli taloon vasta kun Valtteri oli 8 ja Wilma kun Valtteri oli 10. Ei siinä iässä opita enää kuin sietämään.