Aslan ja Caspian jallittivat meitä ja nauroivat partoihinsa eilen illalla pihalla hyvän tovin. Kaverit olivat huomanneet suihkuhuoneen avoimen ikkunan. Oven piti olla kiinni, mutta kas kun jostakin syystä oli auki ja kisut olivat livistäneet sieltä karkuun pihalle nauttimaan iltahämärän mukanaan tuomasta viileydestä. Ikkunan lähellä alkaa ihana ryteikkö nokkosia ja ruusupensaita. Siellä oli kissapoikien kiva haistella ulkoilmaa näkösuojassa. Sen sijaan ihmispoloille oli huomattavasti vaikeampaa pyydystää ruusupensaiden turviin kätkeytyneitä kissapoikia, nimim. nyt ruusunpiikkejä ja nokkosenpuremia sääret täynnä :-o Aslan ja Caspian istuivat ruusupuskassa ja maukuivat, päästivät lähellekin monen monta kertaa ja viime hetkellä siirtyivät tyynen rauhallisesti juuri sen verran kauemmaksi, että emme ihan saaneet kiinni. Kerran Caspian kyykistyi edessäni nautinnollisesti pissalle. Silloin kuvittelin jo saavani hänet, mutta kun yritin vaivihkaa hivuttautua eteenpäin ja napata kollipojan, tämä pomppasi taas käkättäen metrin sivuun. Voi jee, kuinka hauska leikki! Minuutit matelivat ja yritetimme houkutella ruualla ja muulla, mutta turhaan. Siunattu saunapalvikinkku - vasta se oli vastaus meidän ongelmaamme monen monta tuskan hikeä helmeilevää hetkeä myöhemmin.

Sisällä molemmat tulivat tyytyväisinä kiehnaamaan jalkoihin ja kehräämään: "Tässä mä olen, rapsuta nyt mua ja ota mut syliin." Pihalla eivät vaan suvainneet samaa, on se kummaa... Isossa ulkotarhassakaan, jossa on pensaita ja kaikkea, eivät myöskään viihdy. ...mutta tämä ruusunokkospensaikko, ah mitä onnea! Onneksi saatiin pojat yöksi kotiin ja ovat nyt tallessa.

Katsoin monta kertaa kiitollisena aidattua tonttiamme. Kyllähän siitä kissa yli pääsisi, mutta ainakin tässä tapauksessa verkkoaita oli toiminut hidasteena ja molemmat kissat löytyivät omalta pihalta seikkailemasta.

...Hyrisevät nyt tuossa vieressä - meistäkö puhutaan? Koska uusiksi? Oli kiva leikki, varsinkin se kohta kun äippä hyppäsi polvilleen nokkospuskaan ja minä ehdin väistää, kjäh kjäh! (Caspian)