Valtteri näyttää nyt toipuneen ihan täysin. On oma itsensä, syö normaalisti, vonkuu ovella ulos tapittaen päättäväisesti silmiin, että etkös ääliö ymmärrä että haluan uuteen lumeen tassuttelemaan! Vielä alkuviikosta hieman vaisu katse on vaihtunut tarkkailevaan ja avoimeen ilmeeseen. Voimme siis huokaista helpotuksesta ja todeta että se eläinlääkärireissu oli joka euron arvoinen. Ulkoilua Valtteri-ressu ei tosin voi jatkaa ennen kuin antibiootit on syöty loppuun eli ensi viikon keskiviikkona aikaisintaan.

Valtteri on nyt ollut runsaan viikon harjaamatta ja tänä iltana odottaa turkin harjaus. Pakko. Mutta luulen, että Valtteri on nyt oikeasti terve, joten nyt en tunne enää ylimääräistä sääliä (Valtteri inhoaa turkinhoitoa jostakin syystä, veljensä ei inhonnut - tässäkin suhteessa niin erilaisia). Turkki pysyy kunnossa pari kertaa viikossa harjaamalla. Yleensä harjaan viikonloppuisin ja viikon puolivälissä - viime viikonlopun harjaus oli vielä tekemättä, kun Valtteri sairastui. Alkuviikosta ei olisi tullut kuuloonkaan harjata vatsakarvoja, kun Valtteri oli vielä hieman voimattoman oloinen ja vatsa kipeä. Siinä olotilassa Valtteri ei olisi sietänyt mitään ylimääräistä kosketusta enkä viitsinyt kiusata. Äsken sitten löysin kolme ensimmäistä takkua Valtterista. Kaulalle tulleen pienen takun sain avattua harjalla aika kivuttomasti, mutta vatsan alla on kaksi alkua myös ja se on niin herkkä paikka, että tarvitaan varmasti saksia.

Tämä Valtterin tapaus taas laittoi asioita oikeille paikoilleen. Kun saa rakkaan lemmikin takaisin terveenä, sitä taas kerran tajuaa, että esim. kaikki koetulokset (esim. koirilla) ovat täysin toisarvoisia asioita. Tärkeää on vain se, että ne rakkaat lemmikit on tässä ja nyt, eikä me tiedetä kauanko me niitä saadaan pitää, joten rakastetaan ja hellitään näitä karvakasojamme nyt ja PALJON ja varmistetan että ne ovat onnellisia.