Ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotona mihinkään aamulla. Hain klo 6.30 kissat sänkyyn ja siinä vierähti tunti leikkien ja rapsutellen ja valokuvaten. Nyt jos koskaan ole kateellinen Kallelle hänen kesälomastaan.


Koirat kävivät vuorotellen haistelemassa pentuja. Välillä tuli pieni suhahdus, pääsääntöisesti katsoivat vaan että kuka se siihen oikein tuli nuuskuttamaan.


Valtterikin oli jo samalla sängyllä Aslanin ja Caspianin kanssa. Kukaan ei oikeastaan enemmälti edes suhissut. Yksi pieni suhahdus taisi tulla Valtterilta ihan alussa, mutta sen jälkeen Caspian ja Valtteri jo haistelikin toisiaan.



Aamiaisen kyytipojaksi meni Multicat -vitamiinitabletit molemmille. Hyvin meni alas, niin kuin matolääkekin eilen. Valtteri sen sijaan kieltäytyi moisesta ja käänti selkänsä ruualle, johon vitamiinia oli lisätty. Harmi, koska lisävitamiini tekisi hyvää ikääntyvälle kissalle. Millähän konstilla saan taas Valtterin matolääkkeetkin alas...

Caspian ja Aslan ovat tänä aamuna uskaltautuneet lattialle leikkimään. Tähän asti leikit ovat tapahtuneet kiipeilytelineen päällä ja ikkunalaudoilla, mutta nyt ollaan yhdessä hypitty ikkunalaudalta lattialle, lattialta mökin päälle ja mökin päältä lattian kautta sohvalle. Nyt alkaa se haastava vaihe koirien kanssa ja luulen, että tänä iltana kaivetaan varmuuden vuoksi sitruunapanta esille ja aletaan opettamaan koirille sitä että kissanpentujen kanssa ei voi leikkiä samalla tavalla kuin toisten koirien kanssa, joten lattialla juoksevien pentujen perään ei saa juosta. Dilbertin tekisi niin paljon mieli. Vaihe on kumminkin nyt hyvinkin kriittinen. Kissat elävät sosiaalistumiskauden loppuja ja nyt ollaan edistytty hyvin ja kissat eivät enää pelkää koiria. Jos nyt jompikumpi pääsee säikäyttämään pennut kunnolla, palataan alkupisteeseen, eikä luottamus välttämättä palaudu enää samalle tasolle. Wilman suhtautuminen pentuihin on ollut positiivinen yllätys. Hän on varovainen ja kiinnostunut ja tykkää pennuista. Kuitenkin jokainen nuuhkaus on ollut hella ja varovainen. Tänä aamuna aloin ajattelemaan että enpä ihmettelisi vaikka Wilmalla olisi vähän äidillisiäkin tunteita pentuja kohtaan. Dilbertin nuuhkaisut ovat olleet vähän vauhdikkaampiakin. Dilbert tökkii pentuja kuonon kanssa ja heiluttaa niille häntäänsä. Kaikenkaikkiaan nuo tökkäisyt näyttävät siltä kuin dilbert olisi kutsumassa niitä leikkiin. Kuonolla tökkäisystä yleensä kylläkin seuraa vielä jonkinasteinen suhahdus ainakin Aslanilta, joka on hiukan Caspiania perässä sopeutumisprosessissa. Muutenkin Aslan on osoittautunut rauhallisemmaksi, vaikka toki leikkiikin silloin tällöin Caspianin kanssa ja leluilla ja meidänkin kanssa. Caspian sen sijaan leikkii tosi paljon ja on vilkkaampi ja aktiivisempi ja rohkeampi.

Hoitosuunnitelmia

Eilen harjasin Aslanin turkkia ensimmäistä kerran ja ei juurikaan pistänyt vastaan. Alan harjaamaan molempia nyt säännöllisesti että tottuvat kampaan ja harjaan.

Lisäksi lueskelin eilen InCat -foorumia ja tajusin, että kissankin hampaat on syytä pestä säännöllisesti. Valtterilla on hammaskiveä ja Rasmuksellakin sitä oli. Niiltä on asitä ihan ell:n toimestakin poistettu. Jos nyt nämä saisi totutettua hampaiden puhdistamiseen. Seuraava ostos on siis hammasharjat ja kissan hammasthnaa.