Minä kävin juuri eläinlääkärillä ja minulla on iloisia uutisia - vaikka olen sairastanut munuaisten vajaatoimintaa jo 2 vuotta, tilanne on pysynyt vakaana, eivätkä munuaiseni ole juurikaan pienentyneet siitä, minkä kokoisia olivat silloin kun tauti minulla todettiin. Veriarvonikin olivat melkeinpä erinomaisen hyvät ja olen elämäni kunnossa. Siksi minulla on aivan erityisen hyvä syy iloita ja katsoa valoisasti uuteen vuoteen. Sitä ennen kuitenkin lämmintä joulumieltä kaikille, myös noilta minun pikkuveljiltäni. Palvelijani kovin yrittivät saada pikkupoikiakin valokuvaan, mutta ne eivät halunneet tonttulakkia päähän. Minä olin niin hyvällä tuulella, että ajattelin suostua - ihan joulun kunniaksi, niin päästään myös perheen joulukorttiprojektin kanssa eteenpäin.

Ihan pakko kuitenkin kertoa vähän lisää siitä eläinlääkärillä käynnistä. Siellä oli joku ihana tuoksu ilmassa ja minä tulin niin hyvälle tuulelle, kun haistelin sitä. Yleensä en kestä eläinlääkäreitä minuuttia pitempään, mutta tällä kerralla oli ihan pakko kehrätä eläinlääkärillekin! Mutta rajansa kaikella - niin paljoa eivät aivoni siitä ihanasta tuoksusta pehmenneet, että olisin antanut lääkärin mitata verenpaineen. Se kehtasi käyttää hyvää mieltäni hyväkseen ja yritti kiinnittää jotakin kuminauhaa takajalkaani kun äkkäsin, mitä oli tekeillä. Asialle oli tietenkin tehtävä jotakin mitä kiireemmin ja ehdi nippa nappa pelastaa itseni tuolta toimenpiteeltä. Sähädin ja puin nyrkkiä niin kovin, että lääkäri keräsi laitteen osat kasaan ja vei sen pois. Sen jälkeen jotakin kummallista tapahtui - minulta meni taju!

Kun heräsin, äiti harjasi minua, enkä jaksanut ensin edes välittää, mutta kunhan sain silmäni auki kunnolla, puutuin kyllä siihenkin toimenpiteeseen. Pöyristyttävää käyttää nyt tuolla tavalla hyväkseen sitä että minä satuin nukahtamaan. Ja kuinka minä ylipäätään sillä tavalla nukahdin tuollaisessa paikassa? Joku oli sitä paitsi leikannut vatsaltani karvoja pois kun olin unessa. No, annettakoon tuo anteeksi, sillä kun nukuin munuaiseni oli ultrattu ja eläinlääkäri sanoi, että tilanne on pysynyt stabiilina, eikä munuaisen kuori ole paksuntunut kuin nimeksi. Veriarvotkin olivat hyvät - melkein viitearvoissa. Ei siis mitään hätää vielä pitkään aikaan - luultavasti ei moneen vuoteen :-) Sitäpaitsi lääkäri sanoi, että olen komea ja turkkini on tämän ikäiseksi kissaksi tosi hyvässä kunnossa.

Äiti osti samalla reissulla jotakin tosi pahaa ruokaa, koska lääkäri sanoi sen olevan kaikkein maistuvinta ruokaa, mitä munuaispotilaille on olemassa. Hyi yök! en tiedä kuka syö sen säkillisen, mutta en ainakaan minä!

Tässä minä istun eläinlääkärin pöydällä: