Hiihtolomaterveisiä mummolasta. Siinä missä koirat ovat uhmanneet säätä ja tarponeet lumisateessa ulkona, kissat ovat lekotelleet sisällä lämpimässä ja tutkineet taloa, juosseet tukka putkella peräkkäin - ja pakko mainita ihan erikseen, että myös Valtteri-vanhus on juossut häntä pystyssä Caspianin ja Aslanin perällä tai välillä edellä. Kolmikko hitsautuu tiivimmin yhteen päivä päivältä, vaikka siitä on jo 1.5 vuotta, kun Caspian ja Aslan muuttivat meille. Aluksihan Valtteri suhisi pennut pois mennen tullen. Vaikka sietokyky ja kiintyminen ovat koko ajan kasvaneet, Valtteri ei ole koskaan aikaisemmin juossut tällä tavalla Aslanin ja Caspianin kanssa. Aivan ihanaa, että pappa on pirteä ja iloinen. Kun joku on joukosta poissa tutkimassa taloa jossakin toisessa huoneessa, loput 2 maukuvat ja kutsuvat eksynyttä lammasta seuraansa. Eilen illalla Valtteri pesi niin hellästi aivan kylkeensä painautunutta Aslania. Kyllä tuntuu pahalta ajatella, että ottaen huomioon Valtterin iän ja munuaisten vajaatoiminnan, jota hän sairastaa, tämä yhteiselo ei ole ikuista. Toivottavasti vuosia on vielä monta...

Aslanin uusi tuttavuus tällä reissulla oli mummolan olohuoneessa asuva ikivanha täytetty pöllö. Pelästyin oikein, kun näin Aslanin seisovan pöllöä vasten nuuskuttaen ja mutustellen sen pölyisiä höyheniä. Hyvä ettei tippunut.

Caspian demonstroi tässä seuraavassa kuvassa pulpetissa istumistaan. Asento on huvittava ja Caspian tekee sen kotonakin vähän väliä kaikkia portaita vasten. Minulla kertakaikkiaan ei tule siitä koskaan mitään muuta mieleen kuin se, että Caspian on koulussa tassut pulpetilla.

Valtteri oli nopea, enkä saanut oikein mitään hyvää kuvaa hänestä tähän postaukseen. Täytyy kytätä vähän enemmän Valtteria lähipäivinä ja ottaa joku kiva kuva :-) Kohta ollaan lähdössä mummolasta kotiin päin ja Valtteri asettunee iskän niskaan matkustamaan neljäksi tunniksi. Illalla pääsevät omaan sänkyyn nukkumaan.