Joo-o.... ei epäilystäkään. Lueskelin juttua erilaisista kissaroduista ja löysin kuvauksen 1 sukupolven savannikissojen luonteesta (afrikkalaisen villin servaalikissan ja kotikissan 1. sukupolven jälkeläinen, lemmikeiksi ihmisille päätyy yleensä vasta 5. sukupolven verran alkuperäisistä villeistä esi-isistään etääntyineitä yksilöitä). Tämän on kuin suoraan kuvaus Caspianin touhuista, ainoa ero, että Caspian ei koskaan sähise eikä kynsi, vaan on niin kiltti - mutta onkohan Caspian sittenkään tavallinen maatiaiskissa, hi hi  :-D 

No, täytyy sanoa, että nämä afrikkalaisen villikissan piirteet ovat hyvinkin rauhoittuneet kastroinnin jälkeen. Tosin oikestaan ikävöin sitä alituista menoa ja tassujen töminää ja astioiden kilinää keskellä yötä... Hiukan harmi, että leikatut kissat rauhoittuvat niin paljon, mutta leikkaamattomanakaan niitä ei voi hajuhaittojen takia oikein pitää - ja niin söpöjä ja ihania nämä ovat silti. Saisivat vain säilyttää pennun riehakkuutensa minun puolestani läpi koko elämän. Toki leikkejä silti yhä riittää. Tänäkin aamuna menin keittiöön ja minut kohtasi niin hellyyttävä näky: Aslan ja Caspian leikkivät leluhiirillä Wilma-koiraäidin valvovan lempeän katseen alla. Wilma makasi lattialla, heilutti häntäänsä hiljaa, melkein hymyili, ja katseni lattialla edessään leikkiviä Aslania ja Caspiania. Matot olivat ihan kasassa nurkassa ja hiiri sai vinhaa vauhtia pitkin paljasta keittiön lattiaa. Melkein kuulin leluhiiriveljesten vikisevän kun lensivät ylös ja alas ja kiisivät huoneen toisesta reunasta toiseen kisut perässään...

...niin se afrikkalaisen villikissan suora jälkeläinen:

1238877663_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päivän kuva: Valtteri syömässä

1238910764_img-d41d8cd98f00b204e9800998e